Tracon

Tiedän että melko naurettavaa tehdä tätä postausta vasta nyt mutta täältä pesee kaikesta huolimatta:

Tracon meni ohi aivan uskomattoman nopeasti ja sain kerrankin pukuni valmiiksi niinkuin pitikin. Kamalaa olisi ollutkin jos en sillä olimme Juliuksen kanssa ilmoittautuneet sunnuntain esityskisaan. Viimeisdet viikot ja varsinkin viikonloput ennen conia olivat melkoista menoa suuntaan ja toiseen yhteisten materiaalihankintojen ja harjoitusten kanssa.

Otin pienen varaslähdön coniviikonloppuun ja lähdin Orivedeltä Poriin jo torstaina jolloin oli vielä ompelu osaksi kesken. Koko lopputorstai ja perjantai päivä meinikin sitten puvun saamiseen siihen kuntoon, että kehtasi jättää yöhön/lauantaille ja lähteä vielä harjoittelemaan esitystä varten.

Lauantaina

Tarkoitukseni oli olla ganguro mutta loppujenlopuksi saavuin conpaikalle myöhempään kuin osa porukkaamme ja toiset olivat kiireisinä pystyttämässä pöytää myyntikujalle. Päätin tyytyä vähän helpompaan lookkiin ja jätin hiuslisät ja rusketuksen pois.

Itse coniin sisälle pääsy oli melkoisen mielenkiintoinen operaatio, sillä minulla ei ollut valmiiksi ranneketta koska kisaajat saavat kisapäivän lipun ilmaiseksi. Niinpä sain suurien kassieni kanssa käydä kyselemassa yhdeltä, toiselta ja kolmanneltakin ovelta kisaajien sisäänpääsystä. Kaikki tuntuivat aluksi olevan aivan ulapalla. Pääsin sitten loppujenlopuksi sisään ovelta jonne oli kisaparini ensin minut neuvonut ja jolta minut oli aijemmin käännytetty erikoislippujen ostoteltalle. Loppuhyvin kaikki hyvin, mutta toivon todella, että vänkäreitä informoitaisiin vähän paremmin ohjelmajärjestelyjen kanssa tulevaisuudessa.

Lauantain kokemussaldo noin muuten piti sisällään sen, että kävin katsomassa pukukisaa ja sunnuntain asua piti viimeistellä vielä iltasella. Iltabileisiinkin olisi vielä halunnut lähteä varsinkin viime animeconin meiningin muistaen, muttei sitten jaksanukkaan loppujenlopuksi koska oli puvunviimeistelyä tehtävänä ja seuraavana aamuna krapula ei olisi pahemmin tullut kysymykseen vahingossakaan.

Sunnuntai

Eli päivä jona kokisin cosplayssa kisaamisen ensimmäisen kerran, alkoi maskeerausoperaatio joka piti sisällään liquid latexia ja lähes koko vartalon maalaamisen kalpeaksi. Ikävä kyllä pukukisan tapaaminen oli jo yhdeltätoista ja päätettiin jättää viimeistely vasta coniin ja sitten saatiinkin kuulla, että kuvaus onkin heti saman tien, jesh! Siinä sitten käytiin kiirellä meikkaamassa minua vielä vähän lisää ja riennettiin valokuvattaviksi. Heti kuvauksen jälkeen mentiin vielä viimeistelemään minut ja käytiin pyörimässä vähän aikaa conissa. Kohta olikin hoppu ehtiä syömään ja sen jälkeen taas pesemään osa meikeistä pois esitystä varten.

Backstagella olo oli todella mielenkiintoinen uusi kokemus koska aijemmin se on ollut minulle suuri tuntematon mistä olen aina pukukisoja katsoessani miettinyt, että millaistakohan siellä on ja miten kaikki tavarat tuodaan lavalle ja mistä. Tahdon myös kiittää ihmisiä jotka siellä jännittivät kanssamme. Tunnelma oli hyvä vaikka suuri pelottava tuntematon kohtalo odottikin lavalla ja tietenkin kiitos parilleni että kesti sen meikkirumban mitä minulla oli ja siitä että jännitti minunkin edestäni.

Niin, että mitenkö esitys meni?

(valitettavasti video on todella kaukaa ja nauha ei kuulu parhaalla mahdollisella tavalla, mutta parempaa en ole löytänyt)

Hyvin ja ei niin hyvin. Minulle tuli todella kiire poistuessani lavalta meikkaamaan Julan eli Davidin jäädessä lukemaan Necronomiconia (se kirja). Olimme kyllä harjoituksissa kokeilleet peruukin kastelua ja päälipaidan poisottamista, muttei naaman suttaamista. Olin erittäin onnellinen, että Mia ehti lavalle takaisin kutakuinkin ajallaan ja peruukki tukevasti märkänä päässä - mutta kas juuri se päälipaita minkä kanssa olin eniten harjoitellut unohtuikin sitten päälle. Yleisesti lavalla oli kiire vaikka siihen oltiinkin osattu varautua jo harjoitustenkin pohjalta ja sitten se valaistus! En tiedä mitä tapahtui mutta suurimman osan ajasta se ei tosiaankaan mennyt kuin piti. Meitä oltiin kyllä varoitettu siitä, että kaikkea ei varmastikkaan saataisi toteutettua, mutta itseäni jäi harmittamaan erityisesti esityksen loppu joka jäi todella sekavaksi ja mitä ei hyvin mahdollisesti olisi tapahtunut jos valaistukset olisivat menneet suunnitelman mukaan. Ja lopuksi vielä se tekoveri... Me olimme kokeilleet sitä kerran harjoituksissa ja tiesimme, että se on suttaavaa tavaraa, mutta en olisi uskonut että se jää lattiaan kiinni niin, että sitä pitää siivota vielä lähes koko loppukisan ajan. Jälkeempäin kuulin huhua, että sitä oli vielä mennyt jonkun kanssakisaajan pukuunkin. Syvä anteeksipyyntö tästä! Me hinkkasimme sitä itse vielä katsomostakin. En voi suositella tekoveren käyttöä yhtään kellekkään vaikka se olisikin näyttävää.

Kaikista kommelluksista huolimatta palaute mitä esityksestä saatiin olikin sitten suorastaan yllättävän hyvää. Esityksen rytmityksessä olisi vielä ollut hiomista ja näyttely olisi saanut ehkä olla suurieleisempää, mutta esityksemme poikkesi monesta edukseen juuri juonen ja teeman kanssa + minä onnistuin olemaan ilmeisti kuitenkin pelottava vaikka ulkomuotoni ei muuttunutkaan niin paljoa kuin piti. Palkintosijaa ei tullut, mutta ei siitä pitkällekkään taidettu jäädä. Pitäkää varanne, tätä on päästävä yrittämään uudelleen joskus tulevaisuudessakin. Tosin ei ehkä ihan heti.


<- Tältä näytti juuri conista kotiin orilaan tullut conikävijä.