Days of the melting candycane

Kuulumiset

Varoitus, kuivahkoa itseanalyyttistä tekstiä tulossa:

Stressilevelini parin viimeisen viikon aikana on jostain syystä ollut melko suuri vaikken ole varsinaisesti tehnyt mitään varsinkaan itseni hyväksi. Tai ehkäpä juuri siksi. Nyt kyllä helpottaa jo. Mukavinta ehkä se, että luulen vihdoin löytäneeni syyn sellaisille asioille minkä kanssa minulla on ollut vaikeaa aina. Epäilen, että minulla on jonkinlainen keskittymishäiriö, mihin ei sisälly ylivilkkautta. Koulussa ja vähän muuallakin minulla on ollut aina ongelmana, että keskityn vain yhteen asiaan kerrallaan ja kun panostan siihen asiaan muut asiat unohtuvat helposti ajantajusta puhumattakaan! Väsyn vielä etenkin sosiaalisissa tilanteissa. Sekin voisi johtua siitä, että jollain tavalla panostan siihen liikaa. Viihdyn myös usein paremmin isossa porukassa kuin kahden kenenkään kanssa mikä saattaa sekin johtua siitä, että isossa porukassa ei tarvitse olla jatkuvasti äänessä tai tauottoman huomion alla - eikä se tarkoita sitä etten ilahtuisi siitä jos joku huomioi minua. Hankalinta on väsyessäni päästä tilanteesta pois ilman että loukkaa muita mitä en missään nimessä tahtoisi. Onneksi olen saanut tästä puhuttuakin kaverieni kanssa ja tätä ymmärretään taatusti paremmin kuin joskus. Varmaan jossain välissä menen puhumaan tästä jonkun ihmisen kanssa joka on aidosti perehtynyt asiaan. Pelkään että joskus tämä voi tulla työelämässäkin vastaan negatiivisella tavalla jos en osaa ehkäistä sitä mitenkään.

Toissapäivänä sain siivottua vihdoin vaatekaappini ja sieltä irtosikin turhia vanhoja vaatteita joita en koskaan käytä komeat neljä muovikassillista jotka matkaavat sitten joskus myöhemmin kirpputorille. Nyt vaatekaappiini ei ehkä vihaa niin paljoa shoppailuaddiktiotani. Klaudian kanssa pidettiin täällä hyvin pienimuotoinen photoshootti meillä, joten pääsette todistamaan eroa kehnon pokkari-kamerani ja järjestelmäkameran välillä. Vihdoinkin Disturbiasta tilattu tunikatoppi päällä niin että kuvat ovat vähän kunnollisempia. Tai no...

Derping since 93♥

English

I din't get much response to my earlier wonderings about writing in English (I heard two comments about that and the first was "no, it's better as it is" and the other one was like "do it" which kind of makes the result to be a zero) but my current conclusion is that I'll write a little summary for non-Finnish speakers. What's the point? Well I know the pain of following a blog where I don't understand the language, but I still like to follow because of the style/pictures. And I think you won't mind if I don't write about my boring normal everyday life in so much detail

So this post was about that I've had problems trough my life with getting anything ready on time and some unsociableness. I suspect it might be that I have problems with concentrating. But I'm not overactive, so it can't be like ADHD, which is the most common result when you go searching information from the web and well, just my freshest looks. I had a chance to get photos taken with a better camera when my friend Klau was at my place. The difference between quality is pretty unbelievable. I wish I had a better cam of my own.